Oon miettiny kaikkee ja tää mun "mitäjos"-ajattelutyyli ei nyt sovi tähän tilanteesee. Noiden kahen työviikon aikana opin elää hetkessä. Ainaki jotenki. On ihan ok, jos muuttaa suunnitelmii samana päivänä. Ja vaikka miten huonosti päivä on menny, pitää yrittää parhaansa. Mulla meni ekan työviikon perjantai päin mäntyä. Rikoin kaks lasia, vein väärän ruuan väärälle ihmiselle ja sit joku tilas jotain mitä se ei halunnu ja sit syytti siitä mua ettei saanu sitä mitä halus. Nice.
Mut se lukio siel takaraivossa mua vieläkin ahdistaa. Odotan silt liikaa, ja ennen kaikkea odotan iteltäni liikaa. Joka suhteessa. En osaa sanoa itselleni ei. Osaan kyllä perustella miksi ei. Mutta vastaus on aina sama: "miksei? kyllä sä siihen pystyt".
Positiivisella tavalla ajatellen: mulla on helvetin hyvä luotto siihen mitä mä teen ja jeejee saan ihan just rahaa siitä et söin jumalattomasti! Käyhän se näinkin.
(mun! on! pakko! tehä! näille! hiuksille! jotain!!)
Tämmöstä tänään. Nyt verhoudun vaatteisii ja hyttysmyrkkyy ja riippumattoyöunet odottaa mua. Love ♥
 |
| ihan ite tein. :)) |